(kuinka kauan voikaan vielä kestää, kunnes hiukseni ovat kasvaneet takaisin totuttuun mittaansa. en jaksa odottaa enää, olen odottanut jo melkoisesti. tuntuu kuin mitään muutosta ei olisi tässä kuukausien mittaan tapahtunut ollenkaan. ei tunnu hyvältä näin, ei omalta, ei itseltäni. vain kaikkinensa äärimmäisen epämiellyttävältä. tulipahan nyt ainakin todistetuksi, että ei enää ikinä.)

rakastan aamunkajoa sen verran suunnattomissa määrin, että valvon yöt läpeensä vain kokeakseni sen yhä uudestaan ja uudestaan. (tuulen kohina liikuttaa tahtiinsa vaaleaa verhoa, kuulen puut, linnut ja jossain kaukana on ukkosta)